Tämä on kai se melko tavallinen tarina. Olen 25-vuotias nainen, minulla on ylipainoa (noin 20 kiloa) ja surkeat elämäntavat, verenpainekin hiukan koholla. Olen laihduttanut viimeiset viisi vuotta enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Olen kokeillut Painonvartijoita, Atkinsia, puurodieettiä, kaalisoppaa ja paljon muutakin. Yhteistä näille kuureille on ollut se, että ne ovat olleet kuureja ja kestäneet vaihdellen päivän tai viikon. Itsekuria minulla ei ole, itseinhoa sitäkin enemmän.

Nyt olen kuitenkin päättänyt muuttua. Kokonaan. Päättänyt, että on aika olla hyvä itselle, kuunnella kehoa ja antaa sille asioita joita se kaipaa. Kuten terveellistä ruokaa ja liikuntaa. Haluan oppia syömään terveellisesti ja hyvin, haluan liikunnan luonnolliseksi osaksi elämääni. Haluan oppia myös kuuntelemaan kehoani ja tuntemaan sen viestit niin että osaan tulkita niitä oikein.

Tekemistä on paljon, mutta aion edetä pienin askelin ja opetella yhden asian kerrallaan. Ensimmäinen tavoitteeni on päästä eroon jokapäiväisestä karkin syönnistä. Syön karkkia töissä, kun on tylsää, tai verensokeri valahtaa liian alas. Syön karkkia illalla telkun ääressä, kun ei ole muutakaan tekemistä. Näistä aion nyt luopua. Karkkipäiväni olkoon lauantai. Jotta selviäisin ilman karkkia ja nopeaa sokeria, täytyy minun saada samalla myös ruokarytmi kohdalleen, pieniä aterioita 3-4 tunnin välein. Se on mahdollista ja näin olenkin jo ruokaillut. Myös liikunnan lisääminen iltoihin voisi helpottaa. Päätavoite on kuitenkin päästä irti karkkikoukusta. Se ei tule olemaan helppoa. Kun olen selvinnyt tästä viikosta ilman karkkia, palkitsen itseni lauantaina jotenkin. (Uskon vahvasti palkitsemisen voimaan omalla kohdallani. Jotkut tahot tuntuvat pitävän itsensä palkitsemista ojasta allikkoon-tyyppisenä ratkaisuna, mutta minä uskon sen toimivan . Tämä voisi olla oman postauksensa aihekin joskus myöhemmin.)

Pienin askelin eteenpäin.